lauantai 5. tammikuuta 2013

Kissapipo ja Nobl Cowl

Hyvää vuotta 2013!

Arki koitti, tästä se taas lähtee.

Joulunpyhinä valmistui vihdoinkin Kissapipo (en tiedä, onko tällä yksinkertaisella mallilla jokin oikea nimikin, mutta minulle malli on aina ollut Kissa - nuo korvat nääs).

Kissoista kehrättyä lankaa oli lopulta aika vähän, ja halusin käyttää sen johonkin kissamaiseen. Mutta mihin? Ei tule lapasia, ei tule sukkia, ei viitsi aina kämmekkäitä... osa pipoa siis.



Pipo on pikkuisen jo venähtänyt, sillä se on ollut käytössä. Yläosa on Cacaon lenkkialpakkaa, jota minulla jäi taannoin villapaidasta. Alaosalle täytyy varmaan tehdä jokin piilojippo, jotta reuna ei liikaa venähdä. Resorin tein  1o1n oikeat takareunasta neulottuna.

Ja alhaalla on pieni, pieni logo, tassu..:)


Päässähän tällaiset neliöpipot muodostavat nurkista korvat. Mainostetaan nyt sitten Nikonia vaikka.. teinit ottavat peilin kautta kuvia. Saa tällainen keski-ikäinenkin ottaa, koska tytär ei suostunut ottamaan pipoa päähänsä.


Ei se kutia kuitenkaan, vaikka lankana kissalanka olikin aika piikikästä. Lauhalla vesisateella vesi jää langan pintaan, mutta muutoin pipo on oikein lämmin.

Jouluna valmistui lahjaksi myös Nobl Cowl ( by Emily Kausalik).


Lanka on Novitan. Tätä en uskaltanut oikein höyryytellä, jotta pinnan elävyys säilyisi. Kaulassahan tämä on runsas ja sopivasti ryttyinen.

**************************
Elukka-asiaa.

Oli aika vaikea uusivuosi, kun koira säikähti oikein kunnolla ilotulitteita. Ensi kosketuksen se sai niihin lenkillä: paikallinen myymälä järjestää myyntinäytöksen joka vuosi, ja enpä tietenkään ollut tietoinen, milloin se oli. Osuttiin liian lähelle iltalenkillä.


Pelotti. Edes mamman kissapipo ei auttanut.


Itse uusivuosi menikin sitten sisällä: Sina makasi portaikossa eikä suostunut lähtemään ulos. Vähän "rauhallisempana" hetkenä yritin saada sen ulos, mutta eikös juuri naapurista... Yöllä heräsin kolmelta ja vihdoin se pääsi ulos. Aamulla Sina piti kantaa ulos.

Ja nyt perjantaina. Sää kirkastui ja pakkanen lisääntyi. Illalla koira katsoi kuistilta ulos ja näki tähdet: täysi stop. Paniikki. Ei ulos. Eihän me sitä siihen jätetty, vaan kinkkuleikkeleen kanssa ulos, koira väkisin pihalle ja leikkiä. Se tepsi. Enää se ei pelkää, että taivas tipahtaa niskaan, mutta kyllä se vielä sisälläkin katselee koiran silmät valkoista väpättäen kattoa siihen malliin, että ihan varma se ei ole.

Aika fiksusti se kyllä asiat yhdisti.

Erityisen ääniarkana en ole Sinaa pitänyt, mutta uusivuosi oli kyllä huono kokemus.


Kissat käyttivät heti hyväkseen koiruuden herkkyyden. Niillä oli sellaiset uudenvuodenbileet, että oksat pois. Pamahdukset ja välähdykset toivat vain lisää potkua niiden diskoon; ehei, ne eivät pelänneet! Kurittomia kakaroita, sanon ma. Mutta niin rakastettavia...

16 kommenttia:

  1. Kivoja käsitöitä taas! Kissapipo on hauska. Ne korvat!

    Harmi että Sinalla otti niin koville. Vielä monen päivän päästäkin! Oli kyllä todella huono kokemus tuo uusi vuosi sitten. Typerät raketit. Onneksi herkut ja leikki auttoivat nyt tuossa viimeisessä ongelmassa. Pitäähän sitä koira ulos saada!

    Ja kissat! Pitäähän sitä discossa olla värivalot ja välkettä! Kurittomia kakaroita taitavat kyllä olla meilläkin... Eilen illalla löytyi sängystä leluhiiri ja viikolla yhtenä aamuna oli haettu mun syyssormikkaat eteisestä makuuhuoneeseen leluksi. Mutta rakastettavia, todellakin rakastettavia! Ja kuten sanottu, lapsi on terve kun se leikkii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että teillä nyt leikkiä riittää! Toimintaa pitää olla ainakin joskus ;)

      Poista
  2. Voi koirakaveria, kurja kokemus oli uusi vuosi toiselle. Kissat ei meilläkään ole koskaan pahemmin välittäneet. Uudet vuodet on yleensä kyllä vaihtuneet maaseudulla eikä siellä ole arvaamatonta paukkumista sieltä täältä, omia raketteja lähinnä mutta onneksi ovat vain ihastelleet ikkunan takaa :) Onneksi Sina on jo kokemuksesta toipumaan päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän kissoja, jotka pelkäävät raketteja - onneksi ei ole itsellä vielä ollut, mutta hankalaa sekin on. Kissa ehkä sietää paremmin kuitenkin.

      Me asutaan lähellä kahta tietä alueella, jossa on paljon lapsiperheitä. Ja eipä taida kovin äänitiivis olla talokaan... Nyt vain totutellaan ääniin taas.

      Poista
  3. Ihan uskomatonta että kissapipo nyt on siinä!! Tuo on ihan varmasti uniikki-kappale !!

    Ja voi Sina-parkaa (onpas se muuten över-suloisen näköinen). Meilläkin aikoinaan koirat pelkäsi oikeinkin sitä ennen pamahdusta tulevaa ujellusta.
    -Helena ja Blackie-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan outo pipo se ainakin on...:D

      Auttaisikohan ikä Sinallakin vai onko se nyt tässä? Korpeen piiloon tulitteita...

      Poista
  4. Näytin kuvaa piposta Vaimolle. Sanoi jo kutoneensa useemman sellassen, vaan laitto sitte tupsut noitten korvien päihin. Sen muistan että hälle tupsuja tein, en vaan tienny että ne pipoihin tulee...

    Ei niitä pipoja täältä kaupungista löytynny, on vienyt ne jo maalle säilöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten älyttömän kiva malli - ja nopsa neuloa. Tupsuthan noissa yleensä on,mutta jos haluaa ilmoittaa kaikille olevansa kissafani, niin ne voi jättää poiskin. Mä kyllä tykkään tästä mallista.

      Poista
  5. Hieno pipo siitä tuli :) kyllä kelpais..ja todella kiva pitsi tuossa tuubissa, vai oliko se tuubi..öh. Etsin tässä kuumeisesti pitsimalleja, aina näin keväisin pitsit koukuttaa ;)

    VastaaPoista
  6. Voi Sina-parka - uusi vuosi oli kova kokemus! :( Onneksi seuraavaan uuteen vuoteen on pitkä aika.

    Hieno pipo! :)

    VastaaPoista
  7. Kivat pipot.
    Pitäis olla koirien korvatulpat. :)

    VastaaPoista
  8. Hmmm. Mitä teille kuuluu? Ei kai vain ole Huolia ja Murheita?

    VastaaPoista
  9. Ei, Henna et kumppanit, ei huolia mutta kiirettä ja stressiä kyllä. Neuleita ei ole syntynyt ja aina on niin pimeää, ettei kuvatakaan jaksa. Mutta me kyllä koppeennutaan! Kiitos huolehtimisesta, mieltä lämmittävää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä ettei ole huolia ja murheita, vaikka kiirettä ja stressiä onkin. Ei sitä näin pimeällä aina jaksakaan! Piti vain tarkistaa :)

      Poista
  10. Onpas kiva pipa! Pysyy kissat ja karvat mukana myös kodin ulkopuolella. :D Niinkuin ei muuten pysyisi kissankarvat mukana... Täällä suunnitellaan myös kissakarvaisia lankoja ja neuleita. Blogistani löytyy tunnustus tännekin blogiin!

    VastaaPoista