sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Jumissa

Nyt ei pääse kyllä eteenpäin. Yleensä minulla on jumissa selkä tai ehkä niska, mutta nyt on neule, ja pahasti onkin. Tätä on taas pyöritelty. Eilen illallakin.


Luulisin, että ohje on Knitting Dailystä (täytynee tarkistaa, kun neule on valmis) ja lanka on Alizea. Olen ostanut tuon langan ehkä Turkista lomamatkalla, eikä sille ole ollut käyttöä. Tykkään kyllä turkoosista, ja siksi kai sen ostinkin. Tuo huivikin on ihan ok, mutta johtuneeko sitten yksinkertaisesta mallista vai pienoisesta epäilystä, niin tätä neuletta neulon pari senttiä kerrallaan.

Toinen kerä Alizea menossa muuten.

Enkä osaa aloittaa muuta, kun yksi noin iso työ on kesken. Tää tarttis taas sukkia, kun pesuko.. eiku koira syö villasukkia.

Ja sitten, meillä katosi koira! Ihan yllättäen kesken rauhallista iltaa.


Hälytin kissat apuun, mutta eivät ne löytäneet. Ovikaan ei ollut auki. Jaakko ei viitsinyt edes etsiä, toivoi varmastikin parasta.


Eipä näkynyt, eip. Jostain se ilmestyi kuitenkin ruoka-aikana :)


                                                 Olisi voinut pysyä piilossa ihan hyvin. Olisi rauhallisempaa ja      saisi taas oleskella sohvalla. Onneksi nuo ulkoilee paljon -  ja koira lähtee ihan vapaaehtoisesti! Tonne ulos, lumeen!




Hm. Tähän ei auta muu kuin lämmin suihku.


Kaivelin vanhoja kansioita, ja sieltä löytyi tällainen pieni punainen paholainen.

 Se on Kaputsiini, Iriksen Gabriel,  juuri meille tulleena, vuosi voisi olla 1992? Kape olisi laittanut Sinan hetkessä ruotuun!

18 kommenttia:

  1. Oho! Onneksi koira löytyi kuitenkin, vaikka Jaakko onkin toista mieltä ;) Etsintäpartio Leo ja Karrkki ainakin näyttää touhukkaalta! Mutta voi noita lumipaakkuja! Ei ole yhtään mukavaa tuollainen.

    Ihana pikku-Kapsu ♥ Näyttää pieneltä poikaviikarilta, jolla on kolttoset mielessä. On mahtanut keksiäkin kaikenlaista kepposta! Ja ihana Jaakko myös! Katse sulattaa jäätiköt (joskaan ei ilmeisesti Sinan lumipaakkuja) ja sillä on pisamia nenässä ja hurmaavan tassun pohjassa! Ihana, ihana Jaakko ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jäi sanomatta, että kaunis on huivikin! Neulejumi on varmasti paha juttu, mutta jospas se siitä lähtisi sujumaan!

      Poista
    2. Lumipaakut ovat kyllä haastavia.Koiran meno oli kyllä aika raskaan näköistä.

      Kapsu oli kyllä pienenä ihan riiviö. Ihana riiviö. Se mm. hyppäsi ilmaan, kun napsutteli sormia - pieni hullunkiilto silmissään:)

      Poista
  2. Sina olikin löytänyt uskomattoman maastoutumispaikan, ulkona sitten ei onnistunutkaan enää niin hyvin vaikka ilmeisesti yritti kerätä lumikerroksen päällensä :D Wau, ihana punainen paholainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietyllä kelillä varmaan kokomaastoutuminenkin voisi olla mahdollista.

      Kape <3

      Poista
  3. Voe, turkoosi on meidän lemppariväri. Valitettavasti ei neulomisesta (vai kutomistako se on..) ymmärretä mitään. Voi veikeää Sinaa, täydellinen naamioituminen :))))
    -Helena ja Blackie-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkoosi on hyvä väri, ollaan samaa mieltä! Teillä on muuten kiva blogi!

      Poista
  4. Hih, möykky matossa :-D Möykyt turkissa ei oo kivoja, eikä toimi näemmä piiloutumisen kannalta...

    Mulla oli aikanaan kissa, joka jo pienenä pentuna oppi piiloutumaan huolella. Olohuoneessa oli matala ja leveä patteri ikkunalaudan alla, jonne mahtui pentuna. Paniikkia alkoi olla ilmassa, kun ei kutsumalla tullut näkösälle. Ruokakuppi houkutti näkösälle, mutta kesti aikansa ennenku tajuttiin piilopaikka. Osas mennä vieläpä verhon taa.Toinen suosikki oli mennä päiväpeiton alle. Meni sinne niin, että näky vain pieni möykky, jos osas katsoa. Se paikka paljastu ku olin istua päälle...kynnet tarras persuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on etsitty kissojakin. Meillä ne yleensä ovat silloin vaatteiden seassa jossain tai juu, päiväpeiton alla. Karrkki voi olla kyllä missä tahansa, mutta se tulee kyllä yleensä, kun sitä kutsuu.

      Poista
  5. Voi että miten upeasti tuo koira on kadonnut. Piti katsoa tosi tarkkaan.
    Upea tulee neuleestasi. Joskus neule vain jumahtaa. Minulla on ikuisuusprojekti villapaita, jota en varmaan saa ikinä valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikuisuusprojektit eivät ole kivoja. On mullakin yksi villatakintekele, joka ei etene. Mutta se onkin piilossa, niin sitä ei tarvitse nähdä...

      Poista
  6. Mahtaako SIna itse tietää että maastoutuu noin hyvin? Minä ensin tietysti hätäisenä kauhistuin että Sina olisi OIKEASTI mennut hukkaan, mutta tuo on aivan huisa paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei ole oikeasti hävinnyt. Sina kyllä saa olla lähes päivittäin irti pellolla, mutta kotona se ei kyllä häviä: tai minä en häviä, se kulkee perässä jopa kiusallisesti.

      Poista
  7. Neule on ainakin ihanan väristä.
    Aikas hyvin maastouduttu. :) Oispa kiva oikeesti tietää, mitä lemmikit ajattelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sartsa, Vuodatus ei anna kommentoida blogiasi. Mutta hienot keltaiset sukat sulla siellä oli.

      Poista
  8. Meillä olisi lempiasioita-tunnustus, jos haluat hakea mukaan ;)

    PS. Vuodatuksen kommentoinnissa on viive. Kun kommentoi, menee hetki ennenkuin kommentti näkyy, ja sen jälkeenkin pitää klikata sitä kirjoituksen otsikkoa nimenomaan nähdäkseen kommentit. Jos ei se tietysti nyt ole ollut jotenkin erityisen toimimaton. Mutta se on hämäävä yleensäkin. (Tämä näin asian vierestä...)

    VastaaPoista