sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Voihan sukka. Ja patalappu.

Saikku jatkuu. Onko tästä nyt kuukausi, kun aloitin potemisen? Vielä olisi pari viikkoa kontrolliaikaan, ja sitten ollaan taas vähän viisaampia.

Kaikenlainen viisaus on kyllä tästä päästä tällä välillä hävinnyt.

No. Ilmeisen pahasti repesi tuo pohje. Sen verran hidasta parantumista on tapahtunut, että sisällä kengät jalassa pärjään ilman keppejä.

Pitkään meni, ennen kuin kykenin neulomaan mitään. Tällä viikolla olen hiljakseen aloitellut. Ensin valmistuivat sukat.


Pyöröllä kaksi yhtä aikaa, aloitettu kärjestä. Tarkoitus oli tehdä niin pitkät sukat, kuin kerästä riittää, mutta usko loppui ja kyllästyminen alkoi. Malli ns. omasta päästä eli sileää, joustinta, valepalmikkoa ja joustinta. Kantapää on tiimalasikantapää.


Nyt ainakin tietää, kumpaan jalkaan sukka kuuluu :) On varpaat kohillaan.

Mies on kantanut ilokseni kirjastosta kirjoja laidasta laitaan, ja pienen selailun jälkeen tähän kirjaan innostuin:


Patalappuja! Tietenkin! Tämä kirja on hauska ja ohjeet ovat hyvin kirjoitettuja.
Nyt kun ei jaksa aloittaa mitään suurta, voi katsastaa lankavarastoa ja tehdä sellaisiä pieniä juttuja. Vieressä olevät pyörylät on tarkoitettu yhteen mukavaan malliin eli...

 Kaksipuolinen lappu, mustalla reunat erikseen. Karrkki tarkistaa. Karrkkiahan nämä eivät niin kiinnosta, toisin kuin tuota riehakasta kippurakasaa, jota koiraksi kutsutaan.


Tältä näytti toinen puoli. Hauska ja sopivan paksu patalappu.

Sitten piti kokeilla tällaista mallia, johon virkataan ketjusilmukkanaru sisään. Ei ihan onnistunut, kun en ohjeita lukenut, mutta menettelee.


Ja vielä piti kokeilla kohovirkkausta. Värit on hassut, mutta malliin tykästyin. Sellainen Ruotsin retro.


Tänä aamuna vetäisin sängyn alta lankakorin esille ja löysin kaksi kerää vihreää alpakkaa. Puikoilla on jo. Ehkä elämä alkaa sittenkin voittaa.


Ehkä ihmisten pitäisi ottaa enemmän mallia koirista. Koira-asennetta kehiin!

Kun levätään, niin levätään.


Kannattaa satsata kunnon nukkumisasentoon. Mielummin pehmeä alusta kuin lattia.


Kun naurattaa, niin sitten nauretaan vaikka unissaan.

(Koiran ja kissan ero: kissa ei koskaan antaisi keulansa näyttää tuolta. Sina on vaan pureskellut luuta...)
 

Ja viimeiseksi pitäisi olla kuva siitä innosta, millä koira lähtee ulos tai aloittaa leikin ja odottaa ruokaa. "Jee, maanantai!!!"

Kissa-asenteesta kirjoittaminen jätetään toiselle ajalle, mutta alla kuitenkin tyttären ottamia kissakuvia.


JaakkoVaakon silmiä voisi tuijotella loputtomiin.


Leollakin on komeat silmät, mutta sen olemus on se, mitä ihailee. Leppoisa Leijona.


Kato, se saa kielen rullalle! Millainen geeni sillä nyt olikaan?


Kissan köpötystä.



Terminen kevät on kuulemma alkamassa. Aurinkoista kevättä!

 

10 kommenttia:

  1. Voi, toivottavasti pohje alkais jo paremmin paraneen. :)

    Kivoja kuvia olit laittannu katteltavaks. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos!

      Kameran takana hyvä silmä ja kunnon kohteet ;)

      Poista
  2. Aurinkoista kevättä teillekin! Ihania neuleita ja kuvia taas! Ja tietysti kissat ja koira. Sina se ottaa rennosti! Ja Jaakon silmät on lumoavat, kerrassaan. Leon olemus on varmasti ihailtava, voin arvata. Ocit on, noh, oceja. Ja Karrkki on hassunkurisen oloinen muuten vain ;)

    Mutta sinun koipi saisi kyllä parantua! Sentään on vähän edistystä tapahtunut, mutta... Tsemppiä, viheliäinen vaiva on tuollainen! Iso säkillinen tervehtymisajatuksia ja voimia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Henna. Kyllä tähän vaivaan on jo ihan kypsä ja osaa kyllä arvostaa sellaista yksinkertaista asiaa kuin kävelyä.

      Kollit on komeita ja onneksi kunnossa :) pikkusen on huomattavissa, että minun hitauttani käytetään hyväksi...

      Poista
    2. Hih, miten ne nyt niin sinun hitauttasi hyväksikäyttää? Ei kai sentään... ;)

      Poista
    3. Ihan selvästi katsovat, missä olen menossa. Leo esim. maisteli tulppaaneja ja ihan katsoi, tuleeko tuo kieltämään ja miten kauan tässä ehtii olla ;) Sama juttu verhojen kanssa. Ja neuleen (Karrkki). Mulla menee köpöaskelin pikku tovi, ennen kuin olen tapahtumapaikalla. Yleensä kollit koppeentuvat, kun menen paikalle ja sanon "ei". Nyt ei auta huuto ei mikään... On ne niin fiksuja koko sakki! :D

      Poista
  3. Ihania kissamaisia haukotuksia ja auringon siristelemiä silmiä. Mukavaa kevättä ja paranemisia!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, teille myös aurinkoisia päiviä

    VastaaPoista