sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Nurmilintu ja sukat

 Heidi Alanderin suunnittelema Nurmilintu-variaatio lensi jo kotiinsa Sailan luokse! Saila pahoitteli taannoin, että hänelle tekemäni huivi Harunia oli mennyt ilmeisesti parempiin suihin eli kisselit olivat ihastuneet villan tuoksun. Nooh, sittenhän voisin tehdä uuden!


Lankana tässä on Alpaka Silk eli silkkiä, alpakkaa ja merinoa. Ihana lanka. Ostin joskus pari kerää, koska ihastuin väriin ja langan pehmeyteen. Lanka odotti ja odotti, kunnes se ilmoitti olevansa juuri oikea lanka Sailan huiviin. Ja väri - jes! - oli Sailan lemppari!

Lankaa oli vain kaksi kerää, joten jouduin vähän varioimaan oikeaa mallia.


Siitä huolimatta huivista tuli tarpeeksi iso.
Alanderin malli on niin mukava! Iso, muttei liian iso kaulaan kiedottavaksi.

Sukkaset kokeilin räsymattoperiaatteella. Nythän vähän aikaa sitten kaikki tekivät räsymattosukkia (=raitasukkia). Joku oli kuitenkin yhdistänyt kaksi lankaa siten, että ei neulottukaan pari raitaa ja vaihda väri -periaattella vaan neulotaan silmukka tai kaksi ja vaihdetaan sitten väri.

Aika kiva tuli. Värikäs lanka suorastaan loistaa.


Lämpimät ovat, mutta melkein meinasi käydä köpelösti silmukkamäärän kanssa. Neuleesta tuli aika tiivis, joten pelkäsin, etteivät ne mahtuisi jalkaan. Nämä eivät ainakaan sitten lörpsähdä jalassa, hih!


Vahvennettu kantapää.
Eivät jää kotiin.

Kissatkin tulivat kuvaussessioon (oikeasti ne odottavat safkaa).


Näihin tassuihin sukat eivät ole kuitenkaan sopivat.


Lämmityskausikin on toden teolla alkanut.


Lämmitellään...


Jaakko rakastaa Sinaa, joten Sina saa tulla ihan viekkuun. Lumppa ei saa. Lumppa saa muuten korvilleen.

Niin, se edelliskerran rotu oli prahanrottakoira. Jotenkin minulle tulee mieleen noista koirista orientit. Kissamaisia ovat, vaikka on niillä kyllä ihan koiran otteet ja tiukka luonne.

Kissulit ovat kunnossa. Sinan kanssa mennään takaisin Ouluun sydänultraan (selkeä sivuääni, nyyh..) Marraskuu kolisee, neuleita mietitään ja toivotaan lisää lunta - meillä sitä jo vähän on :)


10 kommenttia:

  1. Ihania käsitöitä taas! Tosin sinulta ei kyllä taida muita tullakaan!

    Ihanaa on sekin, että lauma on sopuisa, se on onnea se! Noin vain Sina saa tulla Jaakon viereen, vaikka ensin oli vähän totuttelemista �� Lämmintähän siinä koiruudenkin vieressä on, jos olisi toisten kollienkin vieressä. Ja takan edessä tai uunin päällä nyt ainakin!

    Leon tassu �� �� Leolla on villatöppöset omasta takaa. Nih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kyllä tulee välillä sutta ja sekundaa, mutta se ei ole pääasia. Aina oppii ja neulominen on rentouttavaa.

      Kyllä nämä kaikki hyvin keskenään toimeen tulevat, hm hm, mitä tuo yksi kikkura vaan välillä (pentu)riehuu. Kyllä sekin pian oppii. Välillä mulla on öisin neljä karvakamua sängyssä 😜 (Sina nukkuu omalla paikallaan)

      Poista
    2. Neljä karvakamua! Oi onnea! Tosin voisi kuvitella, että toisinaan on ahdastakin, ainakin kissat tunnetusti vievät joskus aikalailla tilaa kokoonsa nähden! ��

      Poista
    3. Joskus pitää kyllä sanoa, että nyt kamut jonnekin muualle: Karrkki tai Jaakko pois kainalosta, Leo ja Lumo jaloista. Lumolla ei ole lupaa tulla viereen, mutta se on niin pieni, että se joskus yöllä salaa hiipii...😄

      Poista
  2. Ihana Jaakko ja Sina <3 se on herkelle pojalle tarkkaa, kuka saa tulla viekkuun. Sinalle tsempit reissuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Tarkkaa se on, ja kissannuhteessa koirat pidetään, jos on tarvis 😜

      Poista
  3. Vielä kerran kiitos ihanasta huivista! <3 :)
    Kylläpäs Jaakko nukkuukin tyytyväisenä oman henkivartijan ja lämmittäjän kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😄kiitos itsellesi, monesta asiasta! Hauskaa, että pidit huivista!

      Poista