Sinisukkaset kevätväsymyksessä

Louhittaren luolan ihana ihana sinisenturkoosi lanka on jo pari, kolme vuotta vanha, sellainen aarre, joka ei ole löytänyt vielä kohdettaan. Yritin tehdä siitä lahjaksi pitsisukat, mutta... Kuinka monta kertaa pitääkään  muistuttaa, että kirjava lanka ei välttämättä ole ihan omimmillaan pitsissä?

Sitten onnistui. Kiitos, Kisulit! Joskus ei vain tajua.

Siis 60 silmukkaa ja sukat vauhtiin. Yksinkertainen valepalmikko reunaan ja se on siinä. On muuten aika mukavat jalassa.

Resorin tein 1o1n perinteisesti, mutta oikeat otin takareunasta. Takaosa joustinta kantapäähän asti, ja sitten ranskalainen kantapää.

Väri pääsi hienosti oikeuksiinsa, ja kyllä se tämä yksinkertainen malli oli oikea just tälle langalle. Tällä hetkellä.

Muuten on ilmassa ollut kevätväsymystä. Lunta on vähän, vettä sattaa välillä, mutta on kyllä aurinkoakin näkynyt.


Ihan tällainen olo on ollut jo pari viikkoa. Pitäisi tehdä vaikka mitä. Vähän stressiä pukkaa.

Näitä kuvia on ollut tuhottomasti, mutta näin nämä karvakaverit pysyvät kasassa ja kuvassa. Nyt on Jaakonkin hermot pysyneet kasassa, ja uni maittaa. Leo taitaa olla hereillä ja valppaana.

Pian on pääsiäinen. Sitä ajatellessani mieleen tulee aina kahden vuoden takainen pitkä ja surullinen viikonloppu. Haru.

Löysin jostain salaperäisestä kansiosta Sailan ottamia kuvia siitä hienosta hetkestä, kun pieni punainen Harutsiini meille saapui.

Pieni kissa voi tehdä tosiaankin ison jäljen. Vielä on ikävä.

Kirjoneulesukat ja tossut

Uudesta Kainuun Lumo -langasta tein lahjaksi kirjoneulesukat.  Ohje löytyi Otavan Myssystä sukkiin -kirjasta, pitkän harkinnan jälkeen. Aloitin toisesta langasta aika monta kertaa, mutta kun ei... ei vaan mitenkään tuntunut hyvältä. Ei tuntunut saajan langalta, malli ei täsmännyt... piti odottaa tätä lankaa.

Nämäkö sukat? Lapaset nuo on!

Kyllä, on ne sukat.

Vielä vähemmän sukat?! Oudot kintaat. Kenellä on tuollainen peukalo?

Eiku sukat.

Joo, on vähän kummallinen kantapää, mutta uskokaa tai älkää, ne kyllä toimivat. Kantapää tehtiin kaventamalla pari silmukkaa kantalapun keskeltä ja taittamalla lappu vastakkain ja silmukoimalla.

En ole paras silmukoimaan, mutta kyllä tuo kirjoneuleessa toimi. Kiilakavennuksia ei siis tullut ollenkaan, mikä oli ihan piristävä juttu. Jos sukan neulomisessa on jotain ärsyttävää, niin just nuo kavennukset ja välikerrokset.

Toivottavasti saaja tykkää. Koko on noin neljäkymmentä. Lanka tuoksuu vieläkin vienosti lampaalle, mmmm.. Saajan koirat voivat kyllä innostua. Tätä lankaa jäi vielä, että jossain vaiheessa uutta sukkaa pukkaa.

Toinen lahjaprojekti oli Annikaisen tossut. Näissä tossuissa on sitä jotain.

... kissankarvoja, niin...

En kuitenkaan tarkoita noita kissankarvoja (niitä on meillä kaikkialla. Varsinkin langat keräävät niitä puoleensa. Ja mustat vaatteet :) vaan tekotapaa ja toimivuutta.

Näissä on kolme lankaa ja puikot olivat 5,5. Tossut ovat nopeatekoiset, kestävät, pestävät, istuvat (toivottavasti). Ja helppotekoiset - ohje on tarkka. Näitä olenkin muutamia tehnyt, ja varmasti tulen tekemäänkin. Suosittelen!

Karrkin koivet.

Aurinkoista on ollut, mutta kylmää. Sohva on päivisin varattu, mutta jos oikein varovasti (kuin kissat) pyrkii viereen, niin voi onnistuakin.

Ai että viereen? Tähän? Sopiikohan?

Tää on jo aika varattu.

Tulevaa viikkoa ilahduttamaan Jaakkovaakko Jaketsuvaketsun silmät. Oi Jaakko!

(Ihan vain vahingossa asettui vihreälle tyynylle... varmasti tietää tuo linssilude, miten nuo silmät korostuvat... :)

Se on kesäaika, joten kesäkään ei voi olla kaukana!

Kännykkäkynsikkäät

Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia -kirjasta löysin pienen välityön: Annikan kännykkäkynsikkäät.

Lankana käytin jotain konepestävää villalankaa, köhöm, vyötteet taisivat jo kadota. Hyvää lankaa kuitenkin olivat. Kämmekkäät on neulottu kaksinkertaisella langalla.
Malli on  kiva, helppo ja oikein mukava kädessä.

Nämä ovat menossa ystävälle, mutta voisinpa hyvinkin kuvitella tekeväni toiset, kolmannetkin. Tyttäreni, tuo punasorminen kännykkälapsi, nimittäin hyväksyi yllättäen nämä itselleenkin. Ystäväni, jolle nämä on tarkoitettu, ei taida ihan olla kännykkäkämmekkäitä vailla, mutta hän harrastaa valokuvausta. Ehkä tarpeeksi paksut ja lämpimät kämmekkäät ovat tarpeen?

Ja sitten: lankaa!
Eihän minun pitänyt ostaa, tai oikeastaan kyllä piti. Siis piti ostaa oikeanlaista ja hienoa lankaa, ei lisää jotain lankaa sängynaluslaatikoihin, nyssäköihin ja kirstuun.

Näitä olen netistä vähän tiiraillutkin, ja tänään pääsin sitten ihan käplimäänkin.
(Värit vääristyivät ikävästi kännykkäkuvissa; se laturi on yhä tilaamatta.)

Langat ovat peräisin Kainuun Lumosta.

"Omissa Kainuun Lumo -langoissa käytetään ainoastaan suomalaisten alkuperäisrotujen lampaiden villaa. Alkuperäisiä suomalaisia lammasrotuja ovat suomenlammas ja kainuunharmas."

Siis voiko olla ihanampaa lankaa! Kasvivärjättyjä! Käykääpä linkin takana ihastelemassa noita värejä... langan pehmeyttä ei valitettavasti voi tuntea kuin poskea vasten, mutta kuvitella saa.

Nämä ovat sukkalankoja, sillä näissä on lisänä nailonia. Olen nimittäin tekemässä sukkia vastalahjaksi jostain kummallisesta...

Mustan ja oranssinsävyiset on tarkoitettu ehkäpä villatakkiin. Minulla kun niitä ei ennestään ole ;) Jotekin vain halusin sellaisen hienon villatakin hienoista langoista.

Joku innostui villan ja lampaan hajusta vähän liiaksikin.

Pyörivätkö kaikki koirat mielellään selällään? Rapsakalla hangella pyöriminen on ihan ykköspuuhaa, ja lagottosivuilla näyttää olevan yksi jos toinenkin kuva piehtaroivasta lagotosta.

Niin, ne vastalahjasukat. Postissa tuli tällaisia. Tunnistaako kukaan, mitä nämä ovat? Sinasta ja kissoista ne olivat tosi mielenkiintoisia.

 

Kissoille riitti pelkkä haisteleminen, mutta Sinalle on luvassa hauskaa toimintaa!

 

Pystyraitalapaset

Vaikka näyttää siltä, että viimeisetkin lumet sulavat ihan kohta, oli pakko tehdä lapaset. Tilauslapaset tyttärelle. Olen nämä tehnyt ennenkin, enkä oikein ole ihastunut näiden neulomiseen, vaikka toki malli on yksinkertaisuudessaan kaunis ja lapasesta tulee lämmin.

Malli on kirjasta Myssystä sukkiin (Otava 2010). Käytin Seiskaveikkaa ja jotain toista samanvahvuista villalankaa, olisiko ollut Perua? Koska lanka oli paksumpaa kuin ohjeessa, lapaset on tehty 48 silmukalla. Kärki ja peukalo on tehty kaksinkertaisena (ja rikoin ainoan ruusupuisen puikkosarjani puikon! Oih!)

mallikerta (neljä silmukkaa):

1. krs        3 o tummaa, nosto
2. krs        1 o tumma, nosto, 1o tumma, 1 o vaalea
3. krs        1 o vaalea, 1 o tumma, 1 o vaalea, nosto
4. krs        1 o vaalea, nosto, 2 o vaalea

Lapasten suuaukossa oli nirkkoreuna, jota tyttäreni ei halunnut.

Lämpimät ovat ja pesukoneessa pestävät. Kestävät.

Kahden viikon sairastelun jälkeen iski into. Ensiksi piti käydä hakemassa kirjastosta inspiratsioonia. Hyvä reissu! No, Vintage-neuleet eivät iskeneet ollenkaan, ei minulle lainkaan tuollaiset mallit.

Sitten tehtiin Kuopioon Ikea-reissu, ja tällä kerralla mukaan lähti kankaita. Hauskoja värejä kevääseen, mutta nyt mielenkiintoisinta olivat tilkkurullat.  Siskon kanssa ihmeteltiin tiukasti rullalle pakattuja tikkuja, 50 kpl 20 x 20 cm. Onkohan niitä ollut siellä pitkäänkin? Sen verran harvoin käydään, että nämä tilkkuhommat olivat minulle ihan uusi juttu.

Sur- sur! Olipas kivaa pitkästä aikaa ommella, varsinkin kun tilkut olivat jo valmiit eikä saksihommia ollut lainkaan.

Tilkut riittivät tyynynpäälliseen ja pieneen vilttiin.

Mikäs möykky se tuossa on?

Voi Jakkovakko, tuosta ei kyllä seuraa mitään hyvää!

Tää on mun paikka. Et tule.

Takuuvarma räyhäpaikka, toinen viltin alla.

Jos kuitenkin...

Nyt on lomat lomittu, taudit sairastettu ja kevät voisi jo tulla!

Aikuiselle naiselle

Muutama päivä sitten sain valmiiksi kauan aloittamani villatakin. Sen, joka vain pysähtyi moneksi viikoksi.

 Malli on Modasta 9/2013 nro 8, alunperin Silk Mohairista neulottu Naisen punainen pitkä jakku.
"Aikuiselle naiselle. Naisellista pehmeyttä hänelle, joka satsaa laatuun ja haluaa näyttää hyvältä".

Niinku. Niinku silleen, että löysin lankavarastostani Novitan Rose Mohairia neljä kerää, turkoosiapa tietenkin. Ajattelin, että kyllähän nämä täytyy käyttää, vaikka en mohairin ylimpiä ystäviä olekaan. Ja että riittäisivät hyvinnii. Ja että kiva, jännä malli, jossa on tuollainen liehuke (ja miten kätevä t-paidankin päällä!)

Ehkä Rose Mohair ei ihan ole sitä laatuun satsaamista?

Pitäisi muistaa, että sillä neulelehden langanlaihalla mallilla kaikki näyttää hyvältä. Ja että kun vaihtaa langan, niin vaikka kuinka laskisi metrejä, niin yllätyksiä voi tulla. Ja että se mohair ei nyt ihan kuitenkaan ole parasta iholla.

"Älä nyt vielä lissää levitä ittees!" tokaisi neiti, kun yritin poseerata takkini kanssa. Ensin tuntui, että eihän tämä liehuke istu millään. Hihat ovat oikeinkin istuvat, mutta tuo liehuke ei ole tarpeeksi liehuke. Ja väri? Menettelee.

Onneksi osaisin kuitenkin jotenkin korvata loppuneen langan Alizian mohairilla, jota onneksi oli jäänyt isohko kerä huivista. Ei nuo hihat minua enää kiusaa. Siinäpä sitä olikin pakertamista, kun aloitin molemmat hihat samaan aikaan pyöröllä olkapäästä ja levensin siinä, missä ohjeessa kehotettiin kaventamaan. Onnistuu se näköjään noinkin.  Halusin ehdottomasti käyttää kaiken turkoosin Rose Mohairin (en sitten muistanut säästää edes saumojen ompeluun...) ja aloittaa samassa kohden käsivartta Alizialla.



Meitsie peilin kautta, koska neiti ei halunnutkaan kuvata enempää. Ja kerroinko jo, että joku astui kameran laturin päälle ja rikkoi sen? Meillä oli pari kuukautta lainalaturi, mutta kyllähän omistaja sen joskus itselleen takaisin halusi.

Neulos oli helppoa tunturineulosta (tällä nimellä on kuullut sitä joskus kutsuttavan). Mukavaa, pehmeää ja venyvää.

Ihan ei tämä aikuinen nainen ole päättänyt, meneekö takki pitoon vai jonnekin muualle. Ehkä sitä voisi pitää, jos keskeltä edestä nappaisi jollain etuosat kiinni yhteen... Ei ihan mahdoton, mutta vähän sellainen pettymys.

 Aina se jotain neuloo eikä ole sitten tyytyväinen. Olihan sitä varmaan ainakin mukava neuloa? Paljon istui telkkarin edessä. Ja neidin kanssa keittiön pöydän ääressä.

Pitäisi varmaan enemmän miettiä, millaisia projekteja aloittaa. Mitä tuota edes aloittamaan, jos ei innostu heti? Ei pidä tehdä kuin Tärkeitä Asioita, niin kuin tää lepääminen.

 Tietenkin noita lankavarastojakin pitää välillä penkoa. Ne onkin aika hauskoja paikkoja telmiä! Se villan tuoksuu, oih... Hyviä hajuja...

Mutta uhosi se, että jos ei tule pidettyä, niin tekee siitä kissanpedin. Sopii mulle. Vähänhän se karvastelee, mutta aika pehmeä se kyllä oli, se takki.


Karrkki, voisi sopia sun silmies väriin.

 

Hrr... tammikuu

Meillä on kylmä. Aamulla oli -25 ja pian on varmaan taas jäätävää. Ei vielä tammikuussa aurinko pääse lämmittämään, vaikka kaunista onkin.

Onko se tulessa tuo mehtä?

Ulos tietenkin koiran kanssa! Lehdenhakumatkalla aamulla nähtiin jo kolmejalkainen koira, jota piti vielä eteisessäkin lämmitellä. Tästä viisastuneena:

Takki päälle ja töppöset jalkaan koirallekin. Ehkä takki villaiselle lagotolle on liikaa, mutta tuskin siitä haittaakaan on, koska koiruli itse ei vaatteita vastaan elämöi.

Mulla on ihan hyvä olla! Tehdään vaan se pitkä lenkki, lampi ympäri, jooko?



 Joo.

Meillä on sattunut kollikoirarintamalla outojakin. Eräänä iltana mentiin nukkumaan, koira lattialle pedilleen ja me omaan sänkyymme, ja odottelin kissoja jalkoihini. Sieltä tulikin Karrkki ensiksi, niin kuin aina, ja alkoi vimmatun peittelemisen. Kissanomistajat tuntevat tämän käytöksen. Ja tuli Jaakko jatkamaan sitä. Sängyssä oksennus? Pissiä? Ei tuntunut peitto märältä, joten haistelemaan vaan.
Pissiä. Joku kutale oli pissinyt minun peitolleni!

Eiku vaihtamaan. Meillä ei oikeastaan koskaan mikään kolli ole tahallaan pissinyt vääriin paikkoihin: jos on ollut sairas tai puolitiedoton rauhoituksen jälkeen, niin ehkä silloin, mutta sehän on ihan eri asia.  Koira ihan pienenä. Mutta nyt? Protestia? Mihin? Kuka? Meillä ei ole oltu sairaitakaan.

En tiedä. Yksi epäilys oli koira (voisiko se olla mustasukkainen, koska kissat nukkuvat jaloissani? Toisaalta sille on ihan liian kuumakin nukkua sängyssä) tai Jaakko (sillähän on sitä pissivaivaa joskus ollut... ja yhtenä aamuna se säikähti sänkyyn herättämään hypännyttä koiraa...) Mutta jos tästä nyt vaiva tulee?! Feliway, Feliway, huoh.
Seuraamme asiaa.

Mä olen ehkä herkkis, mut en mä tahallani kuitenkaan.

Jaakko-pieni, et se varmaan ollut sinä. Jaakolla muuten nenä erittää tummaa töhnää, jota välillä saa poistella. Ei sillä nuha ole, vaikka vähän siltä tuossa näyttääkin.

En muuten ollut minäkään. Ehkä joku tonttu taas?

Ei tässä ketään syytellä. Ja vettähän riittää, sanoi se Pussisen akka. Kummallista vaan.

Ehkä hiekkis oli likainen? Mehän ei käydä likaisessa veskissä.

Voipi olla. Mutta ei ennen kyllä sänkyyn silti... ja siihen, missä itse nukutte vielä.

******

Pakkaspäivän ja auringon iloksi stalkkasin kissoja uunin päällä. Mitä me siellä tekevät?

Jaakko köllii. Sitä saa välillä työntää uunin reunan luota kauemmas, ettei se vaan tippuisi. Oi, kaakeli on sitten lämmin mahaa vasten!

Karrkki oli pesulla.

Leo Leijona, vahtikissa. Näkee ja kuulee kaiken.

Neulomisrintamalla kaivauduin taas vanhojen lankojen kimppuun kuin odottaen, että ne kertoisivat, mitä tekisi mieli tehdä. Löytyi turkoosia viisi kerää. Novitan lankaa, ostettu silloin, kun kaikkialla oli turkoosia.

No tykkään minä turkoosista.

Jossain ohjeessa tämä oli tunturineulosta. Helppoa kuitenkin, telkkaritekele. Tarkoitus olisi tehdä liehuketakki (edellisessä Modassa oli punaisena).

Karrkki, jätäpä vaijeri rauhaan!