Villaa koirakamuille

Joskus koiratkin tarvitsevat neuleita. En ole omilleni vielä neulonut, mutta ystäväni luona käydessäni huomasin, että hänen pienet, lähes karvattomat kaverinsa palelivat jo lokakuun kalseudessa. Omille koirilleni en ole vielä mitään neulonut, mutta vähän kyllä kiinnostaisi tehdä sellainen kirjoneulevillapusero. Talvella Sinalla on yli 20 asteen pakkasessa tossut (nostelee muuten jalkojaan eikä suostu kävelemään) ja mantteli, mutta eihän lagotto pienillä pakkasilla mitään tarvitse, jos on talviturkki eikä joudu liikaa odottelemaan.

Mutta nämä.

Näillä oli kylmä. Tunnistatko rodun?

Etualan vihreä on tehty Himalaya-villalangasta. Se on vähän paksuhko, mutta kuitenkin hyvin pehmeä. Taka-alan raidallinen neule on tuunattu: ystäväni oli saanut lahjaksi oikein hienon villiksen, mutta se kävi pieneksi, joten jatkoin sitä vähän sieltä ja täältä.

Raidalliseen jatkoin kaulusta (yltää korville, hih), tein lahkeet (vähän lyhyeksi jäi kylläkin), purin selkäosaa ja jatkoin sitä ja suunnittelin lahkeet (lyhyet nekin). Raidallisen alkuperäinen malli oli kyllä nerokas, levennykset kuin intialaisessa peukalossa.

Nämä päällä pystyy siis tekemään tarpeensa, eivät ihan umpihaalareita ole.

Hitsi nää on vekkuleita kavereita!!

Täytyy sanoa, että muiden koirille on kyllä vaikea neuloa. Mallin pitäisi olla useasti saatavilla.

Ei tartte vaatteita, jos pääsee uunin päälle. Kuka nyt tuonne koleuteen haluaisi?

Karrkki, sun kieli! Onko se, onko se rullalla?! Sitä en osaakaan.

Leolla on turkkia (ja massaa..) tarpeeksi omasta takaa. Tämä kuva on varmaan joskus jo ollut, mutta takana sisareni ompelemassa taulussa ovat Kape, Momo ja Mäkä, ensimmäiset kissani yli kahdenkymmenen vuoden takaa.

Yksi mitäs-nyt-tekis-huivi valmistui. Se taitaa jäädä kotiin. Jostain syystä minulla on Alizea vähän liikaakin. Yhdestä on tulossa pusero (pieni. En tiedä, teenkö valmiiksi), sitten on ruskeasävyistä aika paljon. Tätä sinistäkin jäi.

Tämä on tällainen yksinkertainen ja lämmin. Yleensä en ole tehnyt huiveihin hapsuja, mutta jotenkin tähän piti tehdä. Tämä on sellainen röijy ehkä. Pitsikuvio on osa Heidi Alanderin Nurmilinnun pitsiä.

Aika iso, mutta niin oli tarkoituskin. En vielä osaa sanoa, missä tätä pidetään. Kotona? Liikaa hapsuja. Töissä? Liikaa hapsuja. Ulkona? Aika paljon on jo noita ulkoiluhuiveja.

Sitten on vielä yksi huivi, mutta sitä ei saa vielä kuvata.

Nyt sitten odotellaan tosissaan lunta. Hyvää marraskuuta kaikille!

Lokakuun neuleita

Jo lokakuu? Miten tämä aika nyt menee... jotain motivaatio-ongelmaa bloggaamiseen selvästi. Tai sitten aika ei vaan riitä.

Olikohan nämä jo syyskuussa? Reaverset lähtivät Hennalle pienen paketin kera. Näitä oli niin hauska taas tehdä, mutta nyt taitaa riittää. Vaikka omia minulla ei kyllä vieläkään ole :)

Pohja on Nallea, värikäs lanka aloevera Steppiä. Piti vähän soveltaa silmukkamääriä, mutta toivottavasti tuli hyvät.

Näyttää vähän kanootilta, mutta koko on juuri ja juuri siro 39. Näitä ei esitellä jaloissa, kun ei ole omiin jalkoihin tehty. Pohja on virkattu: se pysyy ehkä neulottua paremmin kasassa, mutta makunsa kullakin. Pohja on vaaleanharmaata Nallea.

Kyllä ne hauskalta näyttävät. Ja lämpimät ovat!

Sitten suvussa oli ilouutinen, joten pääsin tekemään vauvaneuletta. Vauvat on pieniä... Olen tehnyt niitä loistavamallisia siksakvauvapipoja muutamia, mutta edelliset vauvaneuleet ovat...hm... 18 vuoden takaa.

Malli on Novitan lehdestä vuodelta 2010, olisiko ollut kevätlehti? Lanka on pääosin Nallen Taikaa. Näihin meni kaksi kerää lankaa, vaikka vauvat ovatkin pieniä (koko oli 80 cm). Ilmeisesti kohoneule vei lankaa, mutta toisaalta neule on joustava ja lämmin.

Vähän hohkaa valokuvassa värit, mutta kyllä pinta oli oikeasti aika aurinkoinen.

Ja kävin ostamassa pienet, somat nallenapit ihan tätä työtä varten.

Onnea Venlalle ja perheelle!

Ei, mä en muistanut ottaa kuvaa siitä isosta huivista! Toiseen kertaan sitten.

Sitten olen väkertänyt tällaisen. Toivottavasti saan kuvan joskus  myös mallin päällä.
Niin, ja eläin oli?!

Se, jolle tämä on tarkoitettu, todellakin tarvitsee tätä. Pidin sitä sylissäni ja tunsin, miten sitä paleli syksyn tuulessa. Tämä on kyllä ihan ehdottoman ruma vaate niin kauniille yksilölle, mutta piti kuitenkin kokeilla. Lanka on täyttä villaa, mutta hyvin pehmyttä. Jos sillä on lämpimämpi, niin eihän haittaa, että eka versio on vähän ruma? "Rumat vaan vaatteilla koreilee?"

Ei ole muuten mulle. Enkä pitäisi edes.

Jaketsu, ei sulle, ei.

Kissulit ovat olleet terveitä, mutta muuten välillä tuntuu, että on eläinsairaala pystyssä. Sintsalla todettiin nivelrikko, joten se on saanut pitkän tulehduskipulääkekuurin ja pistossarjan. Lumolle tuli eka juoksu, juuri kun Sintsalle oli varattu Ouluun aika tähystyssterkkaan. Ja sterkassa todettiin sydämen sivuääni... Välillä joku karvapää oksentaa matolle (tietty) ja jollain on ripuli, toinen rähjää remmissä - ja koulutusta, koulutusta ihan joka tasolla joka puolelta on haettu. Tällä hetkellä odottaa Noseworkin jatko Sinalle ja nuoren koiran kurssi Lumolle. Pliis, pysykää nyt terveinä, kamut, fysiikka ja psyyke, vähän aikaa!

Seuraavassa postauksessa sitten kissakuvia. Ja se huivi. Ehkä toinenkin huivi...?

Revontuli-mallilla huivi

Tämä Revontuli-versio on valmistunut jo kuukausia sitten, mutta oho, jäipäs näyttämättä.

Malli on vaan niin neulottava, mukava, näyttävä ja kun lankakin on oikeaa, niin ei voi epäonnistua.

Tässä lankana on Buffalan merinovilla-silkkisekoite, joten on pehmeä. Ihana kaulalla. Ei kutita.
Huivin sai siskoni syntymäpäivälahjaksi.

Ensin ajattelin jotain (itselleni) uutta huivimallia, aloitin, kokeilin, purin - ja kuitenkin sitten se oli tämä. Vihreä on siskoni lempiväri, joten taitaa olla käyttöä tälle huiville.

Meillä on tänään aurinkopäivä. Kollit ovat parvekkeella, koirat odottavat mökkisaunomista ja itse olen jo aamusta kärsinyt tyrnipensaassa. Nyt ei voi olla koneella yhtään enempää!
Aurinkoista sunnuntaita!

Paljon kokeiltavaa safkaa kissoille - Fiksu vaihto!

Me päästiin mukaan Primacatin Fiksu vaihto -kampanjaan. Sehän tarkoitti, että kotiin tuli iso paketti Primacatin uutuustuotteita, ja sitten eiku maistelemaan.

Kissat kiittävät! Voi, miten paljon maisteltavaa!

Ensin vähän kierreltiin tätä mahtavaa laatikkoa.

Vähän joka puolelta piti tarkastella aarretta. Taisi tuoksua hyvälle koko loota.

Niin että tällaista.
Karrkki, valuuko sulla kuola? 

Jaakko, kuule, tuo Karrkki käyttäytyy ihan oudosti.  Mutta onko nää todellakin meille?

Tämä on mulle. Mä varasin jo. Tai kaikki nää raksut on mun.

Hei kamut, täälläkin on jotain tosi mielenkiintoista... Mä otan nämä pussijutut.

Tällä kertaa koira sai vain pahvilaatikon, jonka se kyllä otti riemuissaan vastaan. Ehkä se olisi ollut enemmän kissojen touhuja, mutta kun toiset saivat kuitenkin herkkuja....

Nälkäinen kanssaeläjä.

Ruokia on vieläkin, sillä niitä on avattu maistamismielessä vähän kerrallaan. Kanapohjaiset märkäruoat kelpasivat hyvin ronkeli-Karrkillekin - ne muistuttivat  korkealaatuisempia eläinkaupan märkäruokia. Tonnikala ei meillä ole ollut kovin suosittu, joten niitä vähän vierastettiin. Tosin niissäkin oli makuja, jotka maistuivat heti.

Kaikista parhaiten näin alussa ainakin menevät raksut. Varsinkin tämä kanaraksu on Leon herkkua. Leo arvottaa kyllä nämä nappulat paremmiksi kuin mikään tällä hetkellä tarjottava märkäruoka.

Mun, mun mun! Näkeehän sen jo pussin kyljestäkin. Mun.

Kyllä, kyllä me näitä vielä ostetaan.Kanapohjaisia ostan heti, kun kaupassa tulee vastaan, tonnikalapohjaisia kokeilen ja laitan muistiin, mitkä kelpasivat. Märkäruoka oli lihaisen näköistäkin eikä vain jotain ruskeaa mössöä. Niistä näki, mitä kissa oikein syö.
Raksunappuloita voin kyllä suositellakin. Meillä kyllä kelpasi hyvin.

#fiksuvaihto #deluxeprimacat

Reaverse tennarisukat - versio III

 No nyt. Nyt löytyi sellainen malli, joka sopii minun käsialalleni. Kyse on yhä Reaverse-sukista, mutta tällä kertaa virkkasin pohjan Rean ohjeen mukaan. Nyt on hyvä.

Lankana näissä on musta Nalle. Pohja on jotain sukkalankaa ja valkoinen muistaakseni Nallea myös. Puikot taisivat olla kolmoset.

 Nämä eivät ole oikean omistajan jaloissa, jotka ovat kokoa 43.

Virkattu pohja tuntuu tosi tukevalta! Voisikohan näillä lähteä ulos?

Mukavahan näitä on tehdä, mutta näpräämistä riittää. Eniten aikaa (jotenkin vaan) tuntuu vievän nauhojen neulominen kahdella silmukalla. Se on vaan niin hidasta eikä mitään tunnu tapahtuvan. Mutta lopputulos sitten on niin hauska, että pieni epämukavuus ei haittaa.

Mamma kertoi, että me päästiin testaamaan Primacatin kissanruokia. Mitähän sieltä tulee? Tuleekohan tarpeeksi? Meitä on kuitenkin kolme ja Karrkki syö kuitenkin kaikki. Tai sille ja Jaakolle tarjoillaan aina ekana. Ne saa naksujakin niin paljon kuin haluavat. Mä en saa. Miksi? Mä olen kuitenkin se talon prrrriimakissa - mulla on siitä ruusukekin.

Nam! Mulle! Mulle! Vaikka oikeesti mä olen aika valikoiva. Raksujen pitää olla tuoksuvia, rasvaisia ja lihaisia. Saa nähdä, mihin mamma on meidät ilmoittanut. Mutta jos me ei niitä syödä, niin sit Leo saa ne.

Reaverse Star Edition - tennarisukat versio II

Tässä ne nyt on. Tällä hetkellä, vaikka onkin heinäkuu, tyttären jalassa alakerrassa. Mieluisat on.

Nämä on tehty Rea Järvenpään ohjeen mukaan. Ohjeen saan Ravelrystä tai kuten minä tein, otin FBssä viestillä yhteyttä Rean ja sain maksuohjeen. Ohje on tosi hyvä, erittäin selkeä ja kaikki vaiheet on mukana. Ohjeissa on paljon valokuvia ja pohjien ohje monelle koolle. Ostin myös virkatun  mallin, mutta sitä en ole vielä kokeillut.

Ja hieno malli tämä onkin!

On kyllä Rea huomioinut kaiken! Hattua nostan näin selkeästä ohjeesta.

Lankana minulla on valkoista Nallea, jotain ikivanhaa tummanharmaata Sukkalankaa (siis nimi on Sukkalanka) ja jotain muuta... tuo vaaleampi harmaa on myös jotain sukkalankaa, mutta vyöte on hävinnyt.
Koristeraidat virkataan, nyöri on tehty kahdella silmukalla.

Nämä pitäisi tehdä vielä jostain värikkäämmästä, tykkään mää. Mutta kenelle? Hm. Voiko tosin sukkia olla koskaan liikaa? Tai kenkiä? (En ole kylläkään kenkäfriikki)

Tänään on aurinkoa parvekkeella.

Karrkkeliini miettii, jäisikö ulos vai menisikö sisään. Onneksi on pienet ongelmat.

Täplikset päättivät nukkua kuitenkin sängyssä.

 Kylymä se tuuli kuitennii on.

Tässä on hyvä. Leon selkää vasten.

Mä en sitten tuollaisia sukkia, tennareita, tarte, mamma.

Tennarisukat versio I

Pitihän minunkin kokeilla, kun FB:n neulontaryhmissä on tehty niin hienoja sukkia. Niin, olen jälkijunassa, tällä hetkellä tehdään räsymattosukkia, mutta... tyylilleni uskollisena :)

Ensimmäiseksi tein ihan normaalit sukat, ja pohjan ohjeen on otin FB:n Voi villasukka! -ryhmän tiedostoista. Ohjeen on tehnyt Jaana Elo. Hyvä ohje! Nauhakujien ohjeen päättelin itse ja nauhat tein kolmella silmukalla - ne ovat ehkä vähän liian paksut.

Ja on kuulkaas lämpimät tennarit!

Nämä kun ovat ensimmäiseni, niin virheitä tuli eikä käsiala ole kaikkein paras. Pohjat viivat ompelin neulan kanssa, samoin kuin pohjat ja sukan välisen mustan rajan.

Mun ekat tennarit sitten lapsuuden! Silloin pidettiin kyllä Retujakin.

Näissäpä sitten tassuttelen kesän viileydessä. Mukavaa tässä tennariprojektissa on se, että tyttäreni tilasi itselleen samanlaiset. Samanlaisia en tee, vaan ostin uuden mallin. Niistäpä sitten myöhemmin.

Huomasin, että kamerassa ei olekaan uusia kissakuvia. Selailin vähän taaksepäin kansioita, ja löysin muutaman lemppani. Mennään sitten ajassa taaksepäin, kolme vuotta? Onko siitä jo niin kauan!

Mun ihanat. Ikävä on. Kun katson Kapea, muistan heti hassun, narisevan äänen ja lyhyen kiharaisen turkin. Miehen kanssa aina naureskellaan, miten villi se oli ihan pienenä: hyppi sormien napsuttelun tahtiin. Ja miten se oli ahne! Silloin, kun se kiipesi vaatteita pitkin hattuhyllylle ruokien luokse... Ja olen kiitollinen, että sellainen Kape-pakkaus tielleni tuli.
Harua muistelen epätoivoisempana, koska sen elämä jäi niin kesken. Se hämmentää vieläkin. Voi sitä kollipoikaa... rakkauspakkaus.

Voi sua ihana Harutsiini, ihana iso kollini.

Niin. Sellaista se joskus on.