maanantai 1. lokakuuta 2012

Koiruus kasvaa

Koiruus Orsina Sinaliina on ollut meillä pikkaisen yli kuukauden. Se on kasvanut! Paino on jo seitsemisen kiloa, mutta mitään kovin isoa lagottoa siitä tuskin koskaan tulee. Se on pieni italialainen lady.

Vähemmän lady, kun saa siivota jätöksia lattialta..:) Mutta sanottakoon, etä neidillä oli pissitulehdus, mikä selitti lukemattomat pienet lirit siellä ja täällä. Kyllä tää tästä taas.


Se on outo. Mut se sivuuttaa tuosta vaan. Ei ole kiinnostunutkaan. Toisaalta, mikään ei ole muuttunut mun kannalta.

 
Mutta se haisee oudolle. Ja se käy ulkona jatkuvasti. Mihin se oikein on astunut?
 
Sit se saa luita. Mäkin saan, jos olen nopea. Ja mähän oon!
 
 
 
 
Ja se kaivaa kuoppia. Mamma sanoi, että se on tryffelinetsijäkoira. Onko meillä niitä pihassa??
 
 


Karrkin kanssa Sina leikkii aina. Ihan aina. Vaikka leikki näyttää hurjalta, mitään ei ole sattunut.

Tässä kuitenkin pieni pätkä vähän rauhallisemmasta leikistä - mutta tästä kun lähdettiin, vauhti oli taas kova.


Olemme ulkoilleet koiruuden kanssa jo metsässäkin ja mökillä, missä motokuski on laittanut  vanhan metsän uuden omistajan toimesta sileäksi. Päätehakkuu. Tuo metsä ei siis kuulunut meille, vaan entisten omistajien kuoltua se laitettiin myyntiin.

Tältä se näytti ennen. Satumetsä. Peikkometsä.


Vanhoja naavapartakuusia, villiä aluskasvillisuutta.


Minä vanha puunhalaaja niin rrrakastin niitä! Siellä kävelin, kuuntelin, huhuilin viirupöllöä ja rentouduin.

Järkytys oli kova:


Eihän tähän voi mitään sanoa.


Niin että aurinkoa kyllä sitten riittää.

13 kommenttia:

  1. Vai pissitulehdus Sinallakin! Voi pientä! Toivottavasti ei tule toiste! Karrkki ja Sina näyttää kyllä melkoiselta parilta :D Mahtaisi olla matot rutussa, jos olisi mattoja (eikös ne viety pois väliaikaisesti?)

    Peikkometsän kohtalo on kova. Olisin järkyttynyt minäkin sydänjuuriani myöten.

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Todella ihana tuo teidän pienokainen. Ja voi ei tuon metsän tähden. On se kyllä kurjaa kun puut ajetaan alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kutsutaan ihanuutta joskus Myrkyksi... Sisäpiirin huumoria:)

      Poista
  3. OIh mikä järkytys Peikkometsän kohtalosta. Minun lenkkireittini menee samanlaisen peikkometsän läpi - hirveä ajatus, että sekin voi kadota. Ihan noin vain. Katselin videoitasi: kyllä karvaisista ystävistä on paljon hupia(kin)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupia on, jos sitten huoliakin :)

      Metsä voi näköjään kadota. Toivottavasti sinun metsällesi ei käy näin.

      Poista
  4. Mä en oo tollasta mettän'hoitoa' koskaaa käsittänny. Viel jätetää hirveet sotkut jälkee. Miksei sielt voi ottaa niit käytettävii puit veks ja jättää muut kasvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sellaista hoitoa tuo. Olisin minäkin jättänyt osan... nyt menee vuosikymmeniä.

      Poista
  5. Raakaa peliä markkinoilla, ei voi muuta sanoa kun katselee häväistyä Peikkometsää. Olisivat nyt edes tonttien rajalle jättäneet kolmen metrin suojakaistan mutta ei!! Kaikki matalaksi vain! Oikein kiukkua pukkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suojakaistaleen? Ei puhettakaan. Tontin raja oli merkattu puu puulta ja kaikki meni - vaikka pieni metsätie menee vieressä. Kaiken lisäksi meidän puitakin piti kaataa, koska ne olisivat luultavasti kaatuneet ilman metsän suojaa :(

      Poista