Onkohan se ihan villaa? Ei kyllä taida olla. Ohje on Novitan uusimmasta lehdestä ja lanka on Novitan Kaikua. Täytyy kyllä sanoa, että se lanka on riittävää! Liiviin meni noin 3,5 kerää. Toivottavasti lanka ei vaan nyppäänny...
Liivi tehtiin jännästi poikittain. Ohje oli selkeä, mutta taisi siinä olla yksi virhe: kun minulla oli kaksi valmista etukappaletta, huomasin, että olin tehnyt kaksi niskakauluskappalettakin (sitä vaan neuloo eikä ajattele... lukee vain ohjetta...) Asia ratkaistiin ompelemalla kappaleet päällekkäin. Onpas ainakin niska lämmin. Paksuniska.
Tohon keskelle voisi laittaa vaikka soljen.
Liivi tehtiin jännästi poikittain. Ohje oli selkeä, mutta taisi siinä olla yksi virhe: kun minulla oli kaksi valmista etukappaletta, huomasin, että olin tehnyt kaksi niskakauluskappalettakin (sitä vaan neuloo eikä ajattele... lukee vain ohjetta...) Asia ratkaistiin ompelemalla kappaleet päällekkäin. Onpas ainakin niska lämmin. Paksuniska.
Tohon keskelle voisi laittaa vaikka soljen.
Takaosa tehtiin sitten alaspäin vuorostaan. Palmikoita ja palmikoita.
Maha sisään!
Edessä on outo ratkaisu, kummallinen viistokolmio sivulta, mutta juuri siksi tämä malli kiinnostikin.
Tytär innostui sen verran tästä langasta, että alkoi neuloa (!) itselleen kaulahuivia. Lisäksi hän toivoi minun tekevän hänelle tästä villapuseron. No vot! Tätä mie oon ootellutkin! Vihdoinkin! Hän olisi halunnut valkoisen, mutta tässä langassa ei ole kuin luonnonvalkoinen, joka oli hänen makuunsa liian keltainen. Päädyttiin sitten tähän samaan harmaaseen.
Lunta on tullut meille vähän. Pari päivää sitten käytiin metässä ulkoiluttamassa koiraa, ja yllättäen siellä oli sitten vähän runsaammin lunta - varmaan ison järven vaikutusta?
Koira kasvaa.
Ulkoilun jälkeen hämmästelin turkissa olevien lumipaakkujen määrää. Maha, takapuoli, jalat, kaikki täynnä pieniä lumipalleroita. Oliko syynä turkin laatu vai ilman ja lumen laatu? En mää tienny, että lumi noin käyttäytyy.
Sitten se muistelo. Vuodatus kun on hävittänyt kaikki kuvat, niin ylläripylläri, niitä löytyy kuitenkin Googlen kuvahausta. Hain vähän eri yhdistelmillä, ja vastaan tuli tämä kuva, joka on otettu ainakin 15 - 20 vuotta sitten. Skannattuna varmaan joskus ollut blogissa.
Ensimmäinen kissalaumani: Iriksen Gabriel, Hirvikallion Puukko Mackie, Momosan Chimochi ja Arhantin Safira eli Kape, Mäkä, Momo ja Saffe. Saffe eli 7-vuotiaaksi (FIP?) ja on ollut ainoa kissaneiti laumassa. Se oli myös siihen aikaan harvinainen kermanvärinen itämainen. Mäkä eli yli 17-vuotiaaksi, Momo lähes 17-vuotiaaksi ja Kape, niin, kuoli vuosi sitten 18-vuotiaana.
Voi näitä kolleja ja kissineitiä! Joskus vain ajatukset eksyvät aika kauas.
Tunnelmallisia muisteloita :) ja harmaa on hyvä väri, hyvin tytär valitsi!
VastaaPoistaTurkin ja lumen laatu paakkuunnuttaa lunta karvoihin. Etenkin tietynlainen suojalumi paakkuuntuu kovasti. Oikein vetinen ei kyllä paakkunnu (tai ei ainakaan aikoinaan meidän samojedilla paakkuuntunut), mutta sellainen sopiva lumiukkolumi kyllä :D Tosin Sinan turkki nyt on kokolailla erilainen kuin samojedeilla... Mutta mitäs Sina sanoi lumelle? Rupesiko villityttämään? Ihmetytti?
VastaaPoistaHieno villatakki! Ja ihana muistelokuva! On se ollut joskus vuodatuksessa, mutta ei haittaa lainkaan vaikka on täälläkin! Teillä on kyllä kissat olleet huomattavan pitkäikäisiä! Monia muisteloita jää niin monista vuosista.
Sina villiintyi lumesta. Ensimmäisen kerran, kun se lumen näki... itselläkin oli hauskaa seurata ilmeitä. Kyllä se lumesta nytkin tykkää, mutta lumi tarttuu tosi ikävästi sen turkkiin, varsinkin jalkoihin.
PoistaIhana liivi!
VastaaPoistaAina on mukavaa muistella.
VastaaPoistaMinä katselin blogiani..naureskelin miten aloitus vuodesta on tahti vähänpaljon hiljentynyt. :)
Ihmettelin tuossa linkki listallani että mitenkäs tästä blogista ole vähään aikaan mitään kuulunut, mutta mullahan olikin se vuodatuksen linkki vielä siellä! Kyllä mä täällä uudessa olen ennenkin käynyt..hmph..tiedä miten niin unohtanut päivittää. Harmikseni jouduin toteamaan monen lopettaneen bloggaamisen kokonaan tai sitten siirtyneet salailemaan kirjoituksiaan. Toisista ei ollut kuulunut pariin kolmeen vuoteen yhtään mitään. Niin ne elämäntilanteet vaan muuttuu.
Nyt varmasti "eksyn" useammin kommentoimaan, Hauskaa talven odotusta :)
Sivuosa tekee liivin tosi mielenkiintosen näköseksi.
VastaaPoistaPalmikoita pitäisi kyllä itsekkin harrastaa.... ja muutakin väriä kuin mustaa!!! Tuommoinen harmaa tai vaaleanharmaan voisi olla hyvä väri, ei sitä heti uskalla kauhean värikästä alkaa....
VastaaPoistaKannattaa olla Sinan kanssa tarkkana noista lumipaakuista; jos nuori koira tarpeeksi pahasti pelästyy tai ahdistuu lumipaakuista niin voi mennä ihan hukkaan kaikki talven ilot... kuten meni tuttavamme villakoiralla, raukka pelkää lunta!!
Pitkästä aikaa muistin taas tännekin tulla lukemaan ja ilostuin kovasti huomatessani muistelukuvan. Minun ensimmäinen siamilaiseni oli myös Arhantin kasvatti, foreign white poika Samuli.
VastaaPoistaTerkkuja Keksiltä Karkki- veikalle! Ihania nuo Karkki ja koira- videot, saivat hymyn huulille <3