Onnea, Karrkki!

Yrttitarhan Lokakuu eli Karrkki täyttää tänään yhden vuoden. Pyysin eilen tytärtäni kuvaamaan nuorukaistamme.

Onnea, sinä nuori ja vahva kissa! Olkoon elämäsi pitkä ja onnellinen!

Karrkki on meillä se, joka häslää aina joka paikassa. Jos ei nuku. Silloin kun se nukkuu, mikään ei häiritse (paitsi jos Jaakolle tarjotaan  raksuja).

Karrkki on sopeutunut kissalaumaamme täysin. Se kaveeraa ja nujakoi kaikkien kanssa, koirankin.
Se on niiiin siamilainen! Vahva, lihaksikas, itsetietoinen, haastava ja aina kehräävä. Jutteleva. Ja ahne - miten tuohon solakkaan vartaloon mahtuu niin paljon nälkää ja haluamista?

Aurinkolapsi tämäkin.

Ja se on niin kaunis. Sen silmät ovat vähän surumieliset ja sen kuonoon on ilmestynyt harmaita karvoja. Ihmettelin sitä, koska harmaat ovat ilmestyneet tämän syksyn aikana. Stressiä? Ilmeisesti kyse ei kuitenkaan ole harmaista hapsista tai harmista koiran tulemisesta vaan liiallisesta uunin lähellä oleskelusta. Karrkki on tuleentuijottajien sukua.

Bravuurina on hyppääminen ihmisen olkapäille, edestä tai takaa, huomasipa sitä ihminen tai ei. Hyppäämisen se yleensä suorittaa ilman kynsiä, jos vaan pääsee tarpeeksi korkealle. Ja sitten surruutellaan, mielistellään, kiehnataan poskea.

Kiitos, Saila, tästä hienosta pojasta!