Taina-sukat ja video

Samaisesta Sukka-lehdykästä valmistuivat Taina-sukat. Huomasin, että käsillä oli ihan samaa lankaa kuin mallissa ja edellisistä sukista oli jäänyt vähän sinistä. Idea sukissa on aika hauska, vaikka en tiedäkään, miten käytännölliset tällaiset ovat. Mikä menee lahkeen päälle ja mikä sisään? Ei mikään?

Mutta nilkoilla on ainakin lämmin!

Ja mukavat ovat jaloissa.

Eiku kohti uusia sukkia!

Tässä pieni videopätkä siitä, mitä tarkoittaa Karrkin ja Sinan leikki. Onko tämä leikkiä? Karrkki selvästi katsoo minua, miksi en tee mitään. Mitään ei tapahdu kuitenkaan, ja tämä jatkuu päivästä toiseen. Karrkki tulee Sinan viereen, Sina tökkii kuonollaan, kohta on kimpussa. Nykyään kuitenkin Karrkki on selvästi oppinut, miten alta pääsee pois. Sanottakoon, että Karrkki myös hakee Sinan juoksemaan.

Mutta näkisittepä koirulin, kun se aamulla tapaa Karrkin. Voi sitä hännän viuhutusta!

Niin, mitä mieltä leikistä olette? FBn lagottoryhmässä huomio keskittyi kissaan, miten hauska se on ja miten mukava leikki. Kissaihmiset tietävät, että kyllä tämä ensi näkemältä vähän huolestuttaakin.
 

Kiitos!

Nyt on kiiteltävää: kiitos ensiksikin kaikille Karrkkia muistaneille! Karrkki täytti vuoden ja lähti reippaana kohti seuraavaa vuotta.

Tässä hämärä kuva ja todiste, että kyllä se siitä. Karrkki on saanut uuden kaverin, joka kylläkin on hieman yli-innokas nujuamisen kanssa. Karrkki on oppinut puremaan Sinaa korvasta, jos leikki on häiritsevää. Selällään se haroo tassuilla - ehkä kynsilläkin? Haavereita kuitenkin nolla. Ulahduksia muutama, mutta jotenkin tuntuu, että hyvä vain.

Ihmisen mielenrauha palasi, kun tuli todistetuksi, että osaa se edes jotenkin puolustaa itseään. Se kun on tähän mennessä näyttänyt niin toivottomalta ja alistuvalta. Mutta oli vaikka pää koiran suussa, niin aina se palaa koirulin vierelle. Ilmeisesti kuuluu siis asiaan...

Viikko on mennyt flun seurassa. Alkuviikosta kuitenkin saapui jo arvontavoittopaketti.

Kiitos, Henna, Figo ja Friede!

Salmiakkisuklaa on yritetty laittaa siten, ettei sitä muka ole syöty. Tyhjä se on.

Kissanruohoa (ei ole koskaan tarpeeksi - onkohan talven mittaan myös koiralle maistuvaa?), suloisia leluja ja herkkupaloja. Herkkupalat olivat sellainen menestys, että sain kissat ja koiran kerjäämään niitä rintarinnan. Kissat saivat suurimman osan, tietenkin. Niitä kyllä suositeltiin eläinkaupassakin koirallekin, joten jos on kranttu koira, kokeile näitä. Näillä menee kissojen ja koirien mielenrauha.

Karrkki ihan kuvan reunassa yrittää varastaa leluja. Melkein onnistui.

Somia! Testattiin kiinnostaviksi. Lintuset ovat tarpeeksi keveitä, ja sisällähän on jotain ihanaa, kissanminttua. Sina on aika hyvä löytämään nämä tipuset. Toistaiseksi on saatu suustakin pois.

Neulominen jatkuu päivittäin, vaikka pitkiä neulomissessioita ei olekaan voinut pitää: erästä pissittää usein. Lisäksi pitää olla koko ajan korva tarkkana, mitä pentu keksii. Kissojen kakkiksen tutkiminen on jo vanha juttu (se muuten syö ne!), mutta uusimpana villityksenä on villasukkien varastelu. Ei tykkää.

Niin, ja sitten olen tutustunut ja ihastunut karstaamiseen ja rukilla kehräämiseen. Vihdoinkin pääsin siihenkin tutustumaan!

Hyvää viikonloppua kaikille! Tuleekohan ensi viikolla jo pikku talvi?

Onnea, Karrkki!

Yrttitarhan Lokakuu eli Karrkki täyttää tänään yhden vuoden. Pyysin eilen tytärtäni kuvaamaan nuorukaistamme.

Onnea, sinä nuori ja vahva kissa! Olkoon elämäsi pitkä ja onnellinen!

Karrkki on meillä se, joka häslää aina joka paikassa. Jos ei nuku. Silloin kun se nukkuu, mikään ei häiritse (paitsi jos Jaakolle tarjotaan  raksuja).

Karrkki on sopeutunut kissalaumaamme täysin. Se kaveeraa ja nujakoi kaikkien kanssa, koirankin.
Se on niiiin siamilainen! Vahva, lihaksikas, itsetietoinen, haastava ja aina kehräävä. Jutteleva. Ja ahne - miten tuohon solakkaan vartaloon mahtuu niin paljon nälkää ja haluamista?

Aurinkolapsi tämäkin.

Ja se on niin kaunis. Sen silmät ovat vähän surumieliset ja sen kuonoon on ilmestynyt harmaita karvoja. Ihmettelin sitä, koska harmaat ovat ilmestyneet tämän syksyn aikana. Stressiä? Ilmeisesti kyse ei kuitenkaan ole harmaista hapsista tai harmista koiran tulemisesta vaan liiallisesta uunin lähellä oleskelusta. Karrkki on tuleentuijottajien sukua.

Bravuurina on hyppääminen ihmisen olkapäille, edestä tai takaa, huomasipa sitä ihminen tai ei. Hyppäämisen se yleensä suorittaa ilman kynsiä, jos vaan pääsee tarpeeksi korkealle. Ja sitten surruutellaan, mielistellään, kiehnataan poskea.

Kiitos, Saila, tästä hienosta pojasta!
 

Kukkuu!

Käki-sukat valmistuivat viikolla! Nämä ovat jo toiset sukat tästä lehtisestä:

Sukka-lehtinen on tosi inspiroiva! Tällä hetkellä olen tekemässä kolmansia, kirjoneuletta nekin. Aiemmin taisi tämän lehtisen nimi blogissani olla väärin, mutta lehtistä saa kuitenkin Teetee-myymälöistä. Itse ostin tämän Kainuun Pirtistä. Taidan ostaa vielä lapaskirjasenkin.

Mutta sukat. Koko 40, lankana Cascadan jämät ja jokin ohut sukkalanka, puikot 2,5.

Jätin yhden kuvion pois, koska en halunnut ihan niin pitkiä sukkia. Alkuperäinen väri oli punamusta, mutta sellaisia lankoja ei tällä kerralla ollut varastossani. Tuli tällaiset ruotsalaissukat.

Karrkki ehkä haluaisi mennä Sinan viereen? Sina sammuu kahdeksan maissa joka ilta ihan totaalisesti. Se suorastaan pitää kantaa ulos pissille ennen meidän nukkumaanmenoamme.

Se nukahtaa jalkoihin, johonkin lähelle. Näkee unia ja hm, piereskelee. Havahtuu välillä, jos joku nousee tai lähtee keittiöön.

Tässä Sinan kaivuuoperaatio. Kävimme mökillä kauhistelemassa metsää ja tekemässä puuhommia, ja samalla Sina teki tuttavuutta järven kanssa. Olisi mennyt uimaankin, mutta en päästänyt. Kyllä siitä uimari tulee.

Mutta minä olen saanut kissani takaisin! Pari yötä sitten kaikki kollit päättivät lopettaa yläkertalakon (kun koira on yötä siellä - tosin Feliwaykin on loppunut alakerrasta) ja kömpivät nukkumaan jalkoihini. Jaakko tuli ihan kainaloon peiton alle. Tuntui, että jokin on palaamassa vähi-vähitellen ennalleen.
 

Koiruus kasvaa

Koiruus Orsina Sinaliina on ollut meillä pikkaisen yli kuukauden. Se on kasvanut! Paino on jo seitsemisen kiloa, mutta mitään kovin isoa lagottoa siitä tuskin koskaan tulee. Se on pieni italialainen lady.

Vähemmän lady, kun saa siivota jätöksia lattialta..:) Mutta sanottakoon, etä neidillä oli pissitulehdus, mikä selitti lukemattomat pienet lirit siellä ja täällä. Kyllä tää tästä taas.

Se on outo. Mut se sivuuttaa tuosta vaan. Ei ole kiinnostunutkaan. Toisaalta, mikään ei ole muuttunut mun kannalta.

 

Mutta se haisee oudolle. Ja se käy ulkona jatkuvasti. Mihin se oikein on astunut?

 

Sit se saa luita. Mäkin saan, jos olen nopea. Ja mähän oon!

 

 

 

 

Ja se kaivaa kuoppia. Mamma sanoi, että se on tryffelinetsijäkoira. Onko meillä niitä pihassa??

 

 



Karrkin kanssa Sina leikkii aina. Ihan aina. Vaikka leikki näyttää hurjalta, mitään ei ole sattunut.

Tässä kuitenkin pieni pätkä vähän rauhallisemmasta leikistä - mutta tästä kun lähdettiin, vauhti oli taas kova.

Olemme ulkoilleet koiruuden kanssa jo metsässäkin ja mökillä, missä motokuski on laittanut  vanhan metsän uuden omistajan toimesta sileäksi. Päätehakkuu. Tuo metsä ei siis kuulunut meille, vaan entisten omistajien kuoltua se laitettiin myyntiin.

Tältä se näytti ennen. Satumetsä. Peikkometsä.

Vanhoja naavapartakuusia, villiä aluskasvillisuutta.

Minä vanha puunhalaaja niin rrrakastin niitä! Siellä kävelin, kuuntelin, huhuilin viirupöllöä ja rentouduin.

Järkytys oli kova:

Eihän tähän voi mitään sanoa.

Niin että aurinkoa kyllä sitten riittää.

Koiruliarkea

On kyllä ollut aikamoinen härdelli tämä Sinan tulo. Kissat alkavat vähitellen sopeutua, kukin tavallaan. Vaikeinta on ollut päättää, mitä Sina saa tehdä Karrkin kanssa ja mitä ei. Itse en oikein ole osannut päättää - olen opettanut Sinalle jätä-käskyn jotenkin Sailan ystävällisellä opastuksella, mutta juu, pentu on pentu ja viettelykset pennulle suuria.

Me ollaan kuitenkin aina kavereita. BFF.

Leo ei juuri piittaa. Jos Sina  tulee liian lähelle, se suhahtaa ja näyttää tassua. Sina uskoo. Mutta aina pitää kuitenkin yrittää.

Se ei leiki mun kanssa!

Jaakko ei tykkää. Luulen, että se joku päivä vielä antaa Sinalle opetuksen. Haukku on löytynyt Sinalle, eikä Jaakko pidä siitä yhtään. Mutta kun Sina nukkuu, tulee Jaakko haistelemaan.

Karrkki..hmm. Karrkki juoksuttaa, Sina puree korvia, kellistää Karrkin, sitten mennään taas. Katson niiden perään, mutta juu, Karrkki ei kyllä saa olla ollenkaan rauhassa, jos Sina on paikalla. Pari kertaa on ulahdettu, molemmat. Jos Karrkki ulahtaa, Jaakko syöksyy paikalle ja ärisee. Sankari-Jaakko!

Hyvin sujuu leikki kissojenkin leluilla. Vähän villiähän tämä on...

Neulomisasioita sen verran, että olen neulonut vain yhden sukan varren. Ei ehdi enempää.


Kyllä on koiruudessa tekemistä, ainakin näin alkuvaiheessa. Mutta hiljaa hyvä tulee..

Hohhoijaa... niin ja sukat

On se rankkaa, ainakin välillä. Joku sanoi, että nukkuvat vauvat ja nukkuvat pentukoirat ovat parhaimmillaan. Kyllä on toisenlaista käsityötä koirassa. Ja lattioiden pyyhkimistä :)

Kuinkahan monta virhettä tuon koirulin kanssa on jo tehty? Vaikea olla johdonmukainen, kun ei osaa lukea sitä yhtä hyvin kuin kissoja. Ja tässä hötäkässä kissojen lukeminenkin on ollut vähän epämääräistä.

Sina on kotiutunut.  Kissoja pyydetään leikkiin, mitä ne eivät ymmärrä ollenkaan - paitsi Karrkki, josta ei ota aina selvää. Se antaa Sinan nujuta ja nuoleskella, laittaa tassua päälle eikä pakene alta pois.  Mutta Jaakko on näyttänyt jo kaapin paikan. Jaakosta olinkin huolissani, kun se ei oikein uskaltautunut lattialle.

Sina on jo alkutrimmattu.

No, eilen tuli jo mieleen, että kohta se hyökkää koiran kimppuun. Ei ole hyökännyt, mutta tuollainen matala urina terästettynä napakalla tassulla sai kyllä koiran peruuttamaan. Karrkin kanssa toimitaan eri tavalla, koska, näköjään, se hakee itse Sinaa juoksemaan. Menen väliin vain silloin, kun pentu alkaa näykkiä. Ja jahdata ei saisi ollenkaan, mutta mikä on jahtaamista ja mikä juoksuleikkiä?

Välillä olen ollut ihan epätoivonen, kun ei vaan ymmärrä. Kiellänkö vai annanko olla? Sanottakoon nyt kuitenkin, että Sinassa ei ole yhtään aggressiivisuutta eikä se näyki ihmisiä. Se vaan on niin yltiöiloinen ja terhakas. Sinänsä erittäin mukava piirre koirassa.

Ja ekat sukat valmiit. Nämä ovat Pirkanmaan käsityöyhdistyksen  Sukka-ohjekirjasesta Tiimalasi-sukat, yhdellä virheellä, höm... Nämä sukat ovat kokoa 38 ja lähtevät Helsiinkiin postin mukana.

Näin meillä nukutaan sohvalla. Koira ei sinne pääse, paitsi etutassut se toki saa sohvan reunalle. Mutta sittenpä siellä onkin Jaakko isoine vihreine silmineen ja napakoine tassuineen.

Leo? Luottaa välillä isoon olemukseensa, välillä joutuu luikkimaan korkeammalle. Mutta rento jätkä se on, Lion King luottaa itseensä.

Koirat muuten tykkäävät kuulemma kissanjätöksistä. On huomattu, juu...

Tässä hepulivideo. Koleana päivänä laitettiin uuni lämpiämään ja kisekset tietty valtasivat rahin. Ajattelin laittaa Sinalle viereen tyynyn, mutta sillä oli eri mielipide asiasta...

(Siivosinpa tässä välissä taaaaaas yhdet pissit pois.)